Schönes Wochenende!

Jeah, näinhän tämäkin viikko vaan kääntyy lopuilleen. Viikko oli kyllä täynnä kaikenlaista menoa ja meininkiä, saksaa tuli opiskeltua iltaisin kunnolla ja koululla oli välillä sellaista hulabaloota, että aivan puhkipoikkiväsyneenä sieltä pois tulin. Ehkä se edelleen vähän vaikuttaa, ettei kieli ole täydellistä ja aivot joutuu rasitukselle, kun keskittyy kuuntelemaan ja puhumaan..Jopa jumpassa ei voi täysin keskittyä tekemiseen, ku koko ajan on mietittävä vielä vähän suomen kautta, että mitä mikäkin tarkottaa :) Step-aerobicissa yritin yhtä hankalaa sarjaa kääntää suomeks, et se menis, mut totesin lopulta et ei ei ei.. :) pakko vaan nyt tsempata.

Perjantaina koululla iski pikkujänskäri, kun juttelin opettajien kanssa ruokalassa viikonloppusuunnitelmista ja kerroin, että pyykkiäkin pitäis jossain vaiheessa käydä pesemässä. Yks opettaja totes siihen, et onko se pesukone muka jo kunnossa? :) en oikein tiennyt itkeäkkö vai nauraa ...jos ainoa pyykinpesumahdollisuus on koululla viikonloppuisin ja kone on mennyt rikki, niin alanko roudaamaan suomeen likapyykit aina reissatessa.. ;) onneks talkkari kertoi, että se oli just edellisenä päivänä tuonu uuden koneen ja testannut sen. Perjantai-iltapäivänä pyöräilin ensin Bergedorfiin tekemään tärkeitä askartelutarvikehankintoja ja sieltä palaillessa sitten hain pyykkikassin ja vietin perjantai-illan koululla pyykkiä pesten, mikäs sen parempi tapa perjantai-illan hommiksi? :) Puhdasta tuli ja kone on kuin unelma! Et oikeestaan hyvä vaan, että se vanha kone hajos.. :)

Lauantaina lähdettiin suomalais-latvialaisella porukalla tutustumaan Hampurin laitakulmille, Buxtehuden kylään :) Tytöt oli valinneet kohteen lähinnä nimen perusteella ja googletelleet sitten, olisiko siellä mitään. Olihan siellä, söpö pieni saksalaiskylä, jossa markkinameininkiä jo löytyi ja kadut täytti sokeroitujen, paahdettujen mantelien ja karkkien tuoksu. Aika hyvä :) Kiva oli viettää aikaa hyvässä seurassa poissa Hampurin ruuhkista. Alla pari kuvaa tältä retkeltä :)

Lauantai-ilta kului parin muun apulaisopettajan kanssa turistessa, oli kyllä todella ihana vaihtaa ajatuksia sellaisten kanssa, ketkä tekee tätä samaa työtä ja tietää tasan tarkkaan miltä tuntuu ja mitä ongelmia siellä on. Aika pitkälti huomattiin, että kaikilla on samat ongelmat ja turhautumishetket. Mutta toisaalta myös niitä hyviä kokemuksia ja hetkiä jolloin tuntuu siltä, että tää on erittäin hyvä kokemus! :) Mun viikon tähtihetki oli ehkä liikkatunnilla, kun pelattiin kyykkää ja mölkkyä! :) Lapset oli aivan fiilareissa, opettaja ihan innoissaan ja mää yritin sopertaa sääntöjä saksaksi :) täytyy sanoa, että hauskaa oli kaikilla! ..seuraavana päivänä kattelin ikkunasta, kun toinen luokka pelas samoja pelejä pihalla! jei!

Nyt sitten rentoillen sunnuntaipäivää, aurinko paistaa, ulkona on 15 astetta lämmintä ja ruska on kauneimmillaan! Lenkkiä, askartelua ja pyykkien haku koululta..Perusarkea siis :) Ja sehän lähtee hyvästä aamupalasta liikkeelle, tällä lähti päivä tänä aamuna käyntiin :)

Läpi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun..

Ei täällä nyt niin huonosti mene, että tuota otsikkoa tarvitsisis eteenpäin jatkaa :) Mutta repaleinen lokakuu on kyllä ollut, kun tapahtumia ja liikkumista on piisannut niin paljon. Hyvässä mielessä kuitenkin :) Parin viikon syysloma mennä hujahti Suomessa vauhdilla uutta sukulaista odotellessa ja ihmetellessä. Onneksi pian nähdään taas <3 Tulihan tuossa tehtyä myös vähän leirihommia ja nähtyä tärkeitä ihmisiä. Teki hyvää :) Suomessa vaan oli paljon kylmempi kuin täällä. Kun tulin takaisin, takin sai ottaa pois, aurinko paistoi ja oli lämmintä. Mutta kyllä aamuisin saa jo pipoa ettiä, että tarkenee ajella koululle. Ei siis enää mikään kesä.

Paluu Saksaan meni näppärästi kun vanha opiskelukaveri lensi samalla lennolla. Ehdittiin pyöriä sitten muutama päivä Bremenissä ja Hampurissa ja ihmetellä paikkoja. Bremeniin saapuessa aurinko paistoi ja kaupunki oli ihan sekaisin. Siellä oli nimittäin tivoli rautatieaseman lähellä ja täytyy sanoa, ettei aivan vedä vertoja suomalaisille vastaaville kyhäelmille :) Oltaiskohan ehkä puoltoista tuntia kävelty pelkästään alueella, käymättä edes laitteissa. Miten kauan siellä olis mennyt, jos vielä laitteisiin oltais päädytty! Tivolin vuoksi lauantaina sattui myös olemaan karnevaalikulkue ympäri kaupungin. Mitä erilaisimpiin ajopeleihin oli kasailtu mitä erilaisempia hökötyksiä, musiikkia ja aikuiset ihmiset siellä läträilivät naamiaispuvuissa. Hyvä meininki ja tätä seuraamaan oli saapunut myös paljon ihmisiä.

Täältähän löytyi myös keskitysleiri, Neuengamme, muutaman kilsan päästä, jossa käytiin sunnuntaina taivastelemassa. Onhan se kyllä aivan hirveää ajatella ja nähdä omin silmin, mitä siellä on tehty ja tapahtunut.. :( Muutama vuosi sitten kävin Ranskan puolella keskitysleirillä ja muistan silloinkin miettineeni sitä, että miten näin kauniilla paikalla on kukaan voinut tehdä sellaisia kamaluuksia, kuin siellä on tehty. Sama päti tähänkin paikkaan, ympäristö oli todella kaunis ja rauhallinen, ainakin nykyisin.. Kyllähän tuollaiset visiitit aina pistää ajattelemaan..

Aiheesta toiseen ja eilisiltana pyörähdettiinkin sitten Beatles-museossa, ne kun olivat aikoinaan Hampurissa enemmänkin musisoineet ja sen takia täällä on mahdollisuuksia kaikenlaiseen Beatles-toimintaan. Ja löytyihän ne Hampurin hesetkin samalla reissulla. Ei ollut vielä niin kova ikävä, että olis tarvinnut poiketa.. ;) tuskin tuleekaan. Täytin reppuni Suomessa ruisleivällä, salmiakilla ja Novitan langoilla.. :) Kyllä näillä pärjää seuraavat 5 viikkoa Saksassa :)

Koulukin taas alkoi ja mun lukujärjestys pikkuhiljaa selkeytyy entisestään. Musiikkia, teatteria, liikuntaa, kuvista/käsitöitä..ja matikkaa ja saksaa. Jonkun verran englantia ja suomea räätälöitynä muutaman lapsen porukalle, ketkä suomeen päin ovat kevätpuolella lähdössä vierailulle. Siitäpä ne päivät täyttyvät :)

Tänään kävi lehtitoimittaja tekemässä juttuja, saa nähä minkälaista tarinaa se lehteen lopulta kirjoittaa, kun reilu tunti meni siinä haastellessa. Onneksi mukana oli myös mentoriopettaja, joka tulkkasi mulle välillä saksasta saksaan ;) ei ole aina kaikkia ihmisiä helppo ymmärtää.. :)

Reissuamista ja orastavaa arkea

Berliinin jälkeen alkuviikko kului muita apulaisopettajia tavatessa ja kouluttautuessa Bonnissa. Oli kyllä äärimmäisen antoisaa nähdä toisia vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä eri puolelta Eurooppaa. Vähän alkoi itsellekin selkeytyä, että mitä ylipäätään voisi keksiä ehdottaa lisää omaan toimenkuvaan. Tällä viikolla pidetään vähän palaveria ja pohditaan syysloman jälkeistä elämää, mitä siellä sitten tapahtuu ja missä päin koulua tulen olemaan. Hyvä näin. Vähän alan jo hinkua päästä kunnolla hommiin!

Bonnista pyörähdettiin kansainvälisellä porukalla vielä Kölniin päiväksi, taivasteltiin kaupungilla ja urheiltiin 509 porrasta ylös tuomiokirkon torniin. Hienot maisemathan sieltä on ja hyvää tekee välillä vähän rappuja nousta :) Takaisin tullessa pientä draamaa oli syntymässä, kun mun pysäkkiä edeltävällä pysäkillä alkoi tulla savun hajua junaan sisälle. Sitä vähän ihmeteltiin ja pian joku konnari juoksikin vaunuun ja käski kaikkia ulos. Pari vaunua eteenpäin oli syttynyt ilmeisesti joku osa palamaan, tai ainakin savuttamaan. Ei siis mitään ilmiliekkejä, mutta ei sillä junalla myöskään matkaa voinut jatkaa. Onneksi matkaa omalle pysäkille oli enää viitisen kilsaa, jonkun toisen reinbekilaisen kanssa otettiin taksi alle ja suoraan kotiovelle. Loppu hyvin ja kämpille oli kiva palata monen päivän reissuamisen jälkeen.

Loppuviikosta alkoi jo tuntua, että arki vihdoin alkaa täälläkin, kun kaikki asiat on hoidettu. Vielä kun joku keksisi, miten kanavat näkyisi telkkarista, niin olisi hurjan kivaa! Johdot on viritelty oikein, mutta kanavia ei löydy. Liekö kuitenkaan oikea boksi? Onneksi vuokranantajat tulevat pian lomalta, niin voi kysyä. Pyykkiäkin pääsin vihdoin pesemään koululle, kun sain avaimet, tässähän alkaa siis olla jo aivan paikallinen olo :)

Viikonloppu kuluikin sitten ihanien ystävien seurassa Bundesliigan jalkapallomatsissa ja ympäri Hampuria taivastellessa. Kaikenlaisia kulmia sieltä löytyykin! Tehtiin myös tieteellistä tutkimusta siitä, miten ihminen painuu kasaan, jos kävelee paljon päivän aikana. Pituusero illan ja aamun välillä oli noin 3 senttiä (otos 3)..Uskomatonta, mutta totta. Tutkimus saanee jatkoa seuraavan kerran kohdatessamme :)