Opinnot ohitse ja aika siirtyä työelämään. Onneksi löytyi ohjelma, jolla oli mahdollista lähteä vastavalmistuneena vielä hetkeksi ulkomaille harjoittelemaan opettajana oloa ja eloa, paperit siis vetämään ja viime toukokuussa kävi kutsu Hampurin kulmille kouluun, jossa opiskelee noin 250 innokasta 1.-4.-luokkalaista lasta.
Jo etukäteen koululta oltiin paljon yhteyksissä, mentoriopettajan kanssa vaihdeltiin sähköposteja viime keväästä saakka ja hänen avullaan löytyi myös asunto, 24 neliön yksiö teollisuusalueelta ilman naapureita :) Totuus oli paljon hienompi kuin ikinä uskalsin etukäteen edes haaveilla. Kämpän omistaja oli ostanut uusia kalusteita ja asunto muutenkin oli kaikin puolin siistissä ja hyvässä kunnossa. Vähän jännittää tuo kokolattiamatto, ettei allergiat iske sen kanssa, mutta ainakin eka yö sujui hyvin ja hyvältä tuntuu. Asunnossa oli valmiina vuodesohva, kirjoituspöytä ja tuoli sekä kaappi ja sohvapöytä. Tyhjää tilaa on vielä aika reilusti, mutta uskoisin, että pikkuhiljaa erinäiset tavarat kaupoista löytävät tiensä tänne :) Niin ja onhan mulla myöskin naapurissa perhe, jonka isän olen jo tavannut ja hän ainakin vaikutti hyvin mukavalta ja käski tulla pyytämään apua, jos tarvitsen jotain. Ystävällisiä nämä saksalaiset, keihin olen törmännyt! Mentoriopettaja tuli vastaan juna-asemalle ja lähti mukaan katsomaan asuntoa. Hyvä niin, sillä hetkeä myöhemmin hän lähti käymään kotoaan hakemassa erinäisiä tavaroita, kuten peiton ja tyynyn, astioita sekä saksalaiseen tyyliin tietysti suklaata helpottamaan sisäänmuuttoa :)
Tuntuu kyllä hyvältä huolenpito täällä, maanantaina saan kuulemma kahvinkeittimen ja pyörän, jotka oli joltain toiselta opettajalta löytynyt ylimääräisenä, televisiota vielä etsitään ja myöskin tämä opettaja pyysi kirjoittelemaan listaa tavaroista tai asioista, joita tarvitsisin asuntoon, niin niitä voidaan sitten ensi viikolla lisää kysellä muilta opettajilta. Löytyisiköhän mulle myös auto?.. ;)
Reinbek on ihanan rauhallinen ja kaunis pikkukaupunki 20 minuutin S-bahn matkan päässä Hampurin keskustasta. Päivän Hampurissa viettäneenä voin todeta olevani hyvin onnellinen koulun ja kämpän sijainnista Hampurin ulkopuolella. Täällä on kaikki tarpeellinen, mutta suurkaupungin vilinäänkin pääsee tarvittaessa helposti. Mieluummin kuitenkin vietän suurimman osan ajastani täällä rauhassa kuin tuolla kiireen ja metelin keskellä. Täällä asuu paljon lapsiperheitä ja se näkyykin omakotitalojen määrässä. Kadut ovat puiden reunustamia, eikä kiireestä ja metelistä ole tietoakaan. Kiva näin. Lisäksi täällä on yllättävän paljon mahdollisuuksia ostosten tekemiseen, kenkäkauppoja ja vaatekauppojakin löytyy jonkun verran, ruokakaupoista saa jo ihan valita, missä ostokset tekee ja keskustassa pikkuputiikeista saa lahjatavarat ja sisustustuotteet. Eikä täältä tartte lähteä kuin pari kilsaa eteenpäin Bergedorfiin, josta löytyy jo sitten todella paljon enemmän ostosmahdollisuuksia.
Internetin kanssa ei ollutkaan aivan niin yksinkertaista kuin etukäteen kuvittelin. Kyselin jo ennen Saksaan lähtöä eräältä saksalaiselta ystävältä, millainen netti ja puhelinliittymä mun kannattaisi ottaa. Sain firman nimen ja lähdin toiveikkaana ostosmatkalle. Eipä ollutkaan niin yksinkertaista, kun suuremmat operaattorit veivät kaikki mainostilat, enkä muistanut ulkoa, mistä tämän firman liittymiä sai hankittua. Lopulta internetkahvilaan ja googlaamaan osoitteita. Liittymiä sai ostaa ruokakaupoista yms. ja kännykkäliittymä löytyikin kaupasta, jossa ruoan lisäksi myydään kosmetiikkaa, vaatteita ja oikeastaan ihan mitä vaan. Valitettavasti nettiliittymät heiltä oli loppu ja kun kellokin alkoi olla jo aika paljon, luovutin ja lähdin kohti kämppää. Maanantaina sitten uudella yrityksellä.
Saksa on lähtenyt yllättävänkin hyvin sujumaan, kun en ole aloittanut keskusteluja englanniksi. Tänään sattui hauska tilanne eräässä kaupassa, kun sovitin takkia, mutta siitä ei löytynyt sopivaa kokoa ja myyjä tuli auttamaan. Hän kysyi haluanko ehdottomasti hupun vai käykö myös ilman. Huppu sanana oli mulle täysin vieras ja kysyin, mitä se tarkoittaa. Myyjä katsoi mua vähän aikaa hölmönä ja kysyi mitä tarkoitan. "Niin, että mikä on "Kapuze"? "Ai, et siis ymmärrä sitä sanaa, en tajunnut ettet ole saksalainen". Aika jännä, koska ei mun kieli todellakaan ole siinä kunnossa, että voisin sitä ilman aksenttia puhua. Johtopäätöksenä tästä tilanteesta, Hampurissa on paljon ulkomaalaisia tai saksalaisia asukkaita, jotka puhuvat huonoa saksaa :) Saa nähä, miten käy sitten maanantaina koulussa. Lasten kanssa sinänsä on helpompaa puhua, kun ei ole muita yhteisiä kieliä, toivottavasti opettajatkaan eivät ole kovin haastavilta murrealueilta.. :)
Päivän taivastelun tuloksena hankin itelleni junakortin, jolla kuljen seuraavan vuoden puoleen hintaan kaikki junamatkat, otin korttia varten valokuvat automaatissa ja näytän kuvissa todella pelottavalta, ostin lisää ruokaa ja melkein unohdin, etten omista uunia, vaan pelkän hällän kahdella levyllä...niin ja värjäsin hiukset, luin mainoksia ja nyt tuntuu siltä, kuin olisin ollut täällä jo pitempään. Huomenna jatkamaan tutkimuksia ympäristöstä, uimahallia, linnaseikkailuja ja henkisesti valmistautumaan maanantaiseen työpäivään! ..Ja jatkamaan pohdintoja siitä, miten ihmeessä pesen pyykkini täällä..Pesuloita ei ainakaan vielä ole näkynyt.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti